#helsinkicityrun2015

Elämäni toinen puolimaraton on nyt takana, ja vaikka minuutin ja 14 sekunnin verran syö naista, niin olen jälkikäteen tosi tyytyväinen aikaani, 2:01:14. 

Kunhan seuraavan puolikkaani juoksen, niin silloin pyritään alle kahteen tuntiin - olkoon se julkilausuttu tavoitteeni. 

Maanantaina ja tiistaina tein vielä lyhyehköt, 5 kilometrin peruskestävyyslenkit ja keskviikkona pk-lenkin päälle 5x100m hintsusti tavoitekisavauhtia (5:40min/km) nopeampia vetoja. Torstaina harrastin sitten aktiivista palauttelua. Innostuin geokätköilystä ja meillä meni puolipäivää metsikössä rämpien. Mutta oli kyllä huippua! Tässä mulle seuraava proggis! Kirjoitan tästä ensikosketuksesta kötköilyyn vielä oman kirjoituksen. 

Perjantaina suunnistettiin töiden jälkeen Helsinkiin, missä kannustusjoukot (sisko ja äiti) olivat jo kokoontuneet siskoni luo ja olivat hakeneet myös mun juoksunumeroni kisatoimistolta. Numeron lisäksi kassissa oli vaikka sun mitä. Erikoisimpana ehkä härkäpapurouhe... Mihin sitä tarvii?!

Syötiin hyvin ja tankkasin vähän ekstrahiilaria koneesen. Muut söi kana-aurajuusto-pastaa, minä kana-aurajuusto-risottoa, koska mun vatsa ei oikein siedä makaronia enkä halunnut riskeerata lauantain juoksua vatsakivulla. Vatsakipu tosin oli sitten kisa-aamuna kaikesta huolimatta, mutta eri syistä, ja se selätettiin ennen lähölaukausta. Aamulla tankkasin puurot, otin alkulämmittelyt käymällä "nopeasti Ikeassa" (onko mahdollista?) ja syömällä kanasalaatin, leivän ja heduja. Tunti ennen juoksua söin vielä banaanin ja pari suklaarusinaa.

Heitettiin kamat hotellille, Crowne Plazaan, joka oli näppärän lähellä Olympiastadionia, ja sitten paineltiin alueelle. Sää oli vähän epävakaa ja pitkään mietin, mitkä vaatteet uskallan vetää päälleni. Tiedän, että mun käsiä alkaa yleensä paleltaa matkan aikana, oli kesä tai talvi, joten päädyin pitkähihaiseen ja pitkälahkeisiin. Lähdön hetkellä oli myös aika tuulista ja vettäkin ripsi, joten aloin jo ikävöidä tuulitakkiakin. Onneksi sen sentään tajusin jättää pois. Hanskatkin lähti ekan kilometrin jälkeen. Lähdössä mun sisko etsi käytettyjen sadetakkien roskiksesta mulle tollasen sadeasun. 

Mun lähtö oli 16.05, ja olin vaaleanpunaisessa ryhmässä. Ryhmät oli kyllä jaettut tosi hyvin ja tuntui, että meidän ryhmässä ainakin lähdettiin hyvin samaa vauhtia. Oli siis hyvin kirittäjiä koko matkalle! Kiitos erityisesti sille punahuiviselle naiselle, jonka kanssa sain juosta pitkät pätkät samaa vauhtia, ja johon törmäsin uudestaan loppusuoralla. Kiitos kannustuksesta! 

Juoksu sujui lennokkaasti 18km asti ja pysyin hyvin tavoitevauhdissa 5,40min/km. Kuuntelin musiikkia ja lauleskelin. 10km mäkikään ei tuntunut juuri missään, mutta sitten 18km paikkeilla alkoi vasen jalka tuntua melko kankealta ja pelkäsin, että se kramppaa kokonaan. Siksi en oikein uskaltanut lähteä siinäkään vaiheessa kiristämään, ettei mene loppumatka kävelyksi. Koko juoksun mietin, että ainakin vika kilsa sitten painetaan täysillä, kunnes siinä 20km kohdalla tajusin, että onpa muuten mukavia nousuja edessä, ei varmaankaan kovin kovalla vauhdilla kirmata vikaa kilometriä.

Mutta maaliin tultiin hienosti ja tyytyväisenä. Olihan se mahtavaa päästä juoksemaan maratonportista sisään ja juosta vielä viimeiset metrit radalla. Parasta kuitenkin oli nähdä tärkeät ihmiset siellä yleisössä hurraamassa.

Maalihuollon kautta suihkuun hotellille ja sieltä syömään Hard Rock Cafehen. Tilattiin myös jälkkäriä, että palautuminen on varmasti optimaalinen. ;) Sykemittaria kun luin, niin keskisyke oli matkan aikana 170 ja palautumisajaksi se tarjoili 117 tuntia. Siispä ainakin alkuviikon taidan keskittyä vaan kehonhuoltoon...

Aamulla odottikin hotellin aamiainen. Se on aina niin luksusta. Tuolla sai myös smoothieta aamupalan yhteydessä, se oli kiva uus juttu. 

Hieno reissu. Onneksi sen tein.