Ciao!

Hyvä blogi varmaankin alkaa kertomuksella siitä, kuka ruudun takana häärää ja miksi. Jospa tämäkin blogi alkaisi niin. 

Olen Saara, 25-vuotias nuori neiti (toistaiseksi), jota elämä on kuljettanut Varkaudesta opiskelupaikan perässä Jyväsykylään ja sieltä edelleen valmistumisen jälkeen töiden johdattelemana Lappeenrantaan. Arjen ilot ja surut jaan yhdessä tulevan aviomieheni kanssa, ja kuukauden kuluttua elämäämme ilostuttamaan astelee myös karvakamu, kleinspitzuros. Tämän herran seikkailuista varmaankin pääsette lukemaan kerran jos toisenkin.

Tuntuu hassulta kertoa omista harrastuksista, sillä jotenkin pienenä minuun on iskostunut ajatus, että harrastukset ovat sellaisia asioita, joita mennään säännöllisesti, tiettyyn kellonaikaan, tiettynä päivänä viikossa harrastamaan johonkin tiettyyn paikkaan: pianotunnille, jalkapallokentälle, kuvataidekerhoihin tai kansalaisopistolle. Jos harrastaminen on tätä, niin en voi suoranaisesti sanoa harrastavani mitään. Olen kuitenkin hyvin aktiivinen ja puuhailen paljon - harrastan sanan toisessa merkityksessä. Luultavasti siinä oikeammassa merkityksessä, koska yllä kuvattu merkitys on väärä. Harrastaa voi muutenkin. 

Rakastan liikkumista, etenkin juoksua. Juostessani minulla on aikaa itselleni ja omille aajatuksilleni, Se on minun tapani rentoutua ja purkaa paineita. Lenkille saattaa toisinaan lähteä ovia paukutellen berberiin ammuttu karhu, mutta sieltä palaa aivan joku muu. Karhu tipahtelee hikipisaroina pois.

Toki pidän juoksemisesta myös muiden kanssa ja olen iloinen, jos saan lenkkiseuraa!  Poikaystäväni lähtee silloin tällöin pidemmille pk-lenkeille pyörällä, jotta minulla on seuraa. 

Juoksun lisäksi käyn kuntosalilla pari-kolme kertaa viikossa, joskin näin keväisin juoksukengät ja raitisilma usein houkuttavat enemmän. Urheilu ja liikunta ovat siis melkoinen osa arkea, ja siten luontevaa, että tännekin varmaan eksyy suuvahtoisia raportteja siitä, miten juoksu on milloinkin kulkenut. Yksi raportti varmaankin tulee parin viikon päässä siintävältä Helsinki City Runilta. 

Kaksi sanaa, joilla kuvailisin itseäni: innokas haaveilija. Hurahdan milloin mihinkin, kokeilen vaikka mitä ja hankin tietoa erilaisista jutuista. Olenkin ehkä yksi niistä (harvoista?) ihmisistä, jotka edelleen kuluttavat urakalla kirjastoa. Pidän siitä, että saan kantaa kirjastosta ison pinon kirjoja vaikkapa yrttien kasvattamisesta ja lueskella niitä sohvalla viltin alla. Innostuminen ja hurahtaminen pätee paitsi urheiluun, myös käsitöihin, ruuanlaittoon, syömiseen ja sisustamiseen. Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, jotka tuovat sopivaa vastapainoa työhön ja arjen puurtamiseen. Tietenkään aina kaikkia ideoitani en voi samantien toteuttaa tai haaveilemiani hankintoja tehdä, koska elämän senhetkiset realiteetit - erityisesti ne kuuluisat kukkaron nyörit - tulevat vastaan. Kuitenkaan kukaan ei voi kieltää haaveilua! Jonain päivän aion saada sen pihan, josta niin kovin haaveilen ja jota kovin suunnittelen. Sitä ennen kuitenkin tyydyn parvekekasveihin ja yritän oppia pitämään ne hengissä.

Elämäni ensimmäinen ryijy. Kestää tovi, että päätyy seinälle. 

VIljelyhurahdus

Näillä opeilla kasvatan koiran :D

Miksi sitten ajauduin kirjoittamaan tätä blogia? Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että olisi hienoa jos olisi paikka, johon purkaa kaikkia suunitelmia, ideoita ja ajatuksia ja toisaalta jakaa pieniä osia omasta elämästä. Ja mikä olisikaan parempi tapa purkaa näitä asioita, kuin paikka josta myös ammennan niitä ideoita ja löydän paljon ihmisiä, joita kiinnostavat samat asita? Viis siitä, lukeeko tätä kukaan muu kuin ehkä äitini (kiitti äiti kun luet tätä!), niin ainakin omia ajatuksia pystyy täällä jalostamaan edelleen ja ideat pysyvät tallessa.

Muutenkin tuntuu, että nyt elämässä tapahtuu paljon sellaisia asioita, joita haluan jakaa. Muutamme piakkoin pääkaupunkiseudulle, joten asettuminen uuteen kotiin ja koiraelämään totuttelu antavat paljon aihetta kirjoitteluun. Lisäksi meidän hääpäivä häämöttää ensi tammikuussa, joten siihenkin liittyen tänne asiaa varmasti satelee. Aiemmin elämäntilanne on jotenkin ollut hektisyydessään ja käänteissään sellainen, että blogin aloittaminen on siirtynyt myöhemmäksi. Nyt kuitenkin tuntuu, että ehkä voisin kyetä sitoutumaan tähän vähän paremmin. 

Tällaisiin tunnelmiin tänään!