Valmistautumista vauvan tuloon!

Hei.
tammikuussa meille olisi odotettavissa postia haikaralta, joskin tällä hetkellä tuntuu, että näinköhän posti saapuisikin jo vähän aiemmin - sen verran tukala olo alkaa olla ja liikkuminen muuttunut hankalaksi supistusten vuoksi. Reilun viikon jos hän kuitenkin jaksaisi vielä pysytellä kyydissä, niin oltaisiin täysiaikaisia, nyt menossa rv 35+.

Kaikki tarvittava vauvalle on jo hankittu ja se mitä ei ole hankittu on varmasti hankittavissa myös sitten kun vauva on maailmassa.

Suurimmat ja tärkeimmät asiat, jotka hoidettiin ajatuksella alta pois jo hyvissä ajoin, olivat vaunut, turvakaukalo, pinnasänky ja hoitopöytä.

Vaunuiksi  valikoituivat Britaxin Smile 2 -yhdistelmävaunut harmaassa kuosissa.

Kuva: Lekmer

Vaunuja valitessa tärkeimmät kriteerit olivat, että työntöaisan saa kätevästi säädettyä sopivalle korkeudelle sekä minulle että isälle, se että runkoon saa liitettyä myös turvakaukalon sekä hyvät kääntyvät etupyörät, joissa uraa sohjoisemmallekin kelille. Tässä vaiheessa olimme rajanneet vaihtoehdot näihin Britax -vaunuihin sekä Graco Evo Xt- malliin. Joitain kertoja kävimme molempia vaunuja koeajelemassa liikkeessä, ja lopulta Britaxit voittivat, koska tuntuivat tukevammilta. Monet ovatkin pitäneet noita Gracoja hyvinä matkarattaina pienuutensa ja näppäryytensä vuoksi, mutta ajatus kuitenkin oli ottaa vaunut ihan aktiiviseen ulkoilukäyttöön, joten siksi tukevammat Britaxit vaikuttivat paremmin vastaavan meidän tarpeisiin. Vaunuihin sopivan Britaxin turvakaukalon telakoineen löysimme käytettynä, joten vaunuasiat ovat niiltä osin kunnossa.

Pinnasänky ja hoitopöytä löytyivät myös käytettyinä Tori.fi:stä. Pinnasängyn maalasimme uudelleen valkoiseksi ja nyt se tosiaan vaikuttaa aivan kuin uudelta.


Hoitopöytä löytyi oikeastaan ihan sattumalta, kun olimme noutamassa Torilta löytämääni leikkimattoa ja samainen henkilö oli luopumassa myös Ikean hoitopöydästään. Hoitopöydän suhteen olen ollut vähän ristiriitaisin fiiliksin. Meillä varmasti isoin osa vaipanvaihdoista hoidetaan alakerrassa kodinhoitohuoneessa, jossa iso taso ja hoitopöytä on käytössä vain yläkerrassa yöaikaan. Siksi en siihen halunnut suuria summia sijoittaa, koska hyvin nopeasti sen käyttö jää vähäiseksi.

Olen vauvahankintojen myötä herännyt miettimään entisestään tuotteiden elinkaarta. Alan olla valmis maksamaan monesta käytetystä (tietenkin hyväkuntoisesta!) tavarasta melkein uuttaa vastaavan hinnan, koska monet asiat ovat sellaisia, että niitä vauva-aikana tarvitsee vain hetken ja siksi on naurettavaa, että jokainen ostaisi omalle lapselleen uuden, vaikkapa hoitopöydän, kun käytettyjä lojuu taatusti maailmassa miljoonia ja ne ajavat täysin asiansa. Toki joitain asioita olen itsekin ostanut vauvalle uutena, mutta pyrkinyt silti miettimään niiden käyttöikää ja soveltuvuutta omaan käyttöön hyvin tarkkaan.

Joulupuuhaa

Joulu tulla jolkottaa, ja äitiysloman ansiosta tänä vuonna pääsee todenteolla laittamaan ajatuksia jouluun - toki riippuen voinnista. Äitiyslomani alkoi juuri 1.12., joten koko joulukuun saan valmistautua vauvantulon ohella myös jouluun.

Olen käsityöihminen ja tiedän sen olevan perittyä. En tiedä olenko kovin hyvä tai taitava, mutta tykkään käsillätekemisen tuomasta rauhallisuuden tunteesta. Olen melko "lyhytpinnainen" ja siksi mitään suuria projekteja en saa aikaiseksi. Nytkin olen saanut alulle vauvan unipussin, mutta sen jatkaminen tuntuu jo nyt liian työläältä, koska tiedän että se ei hetkessä valmistu. Vauvan vaatteita ja tarvikkeita on kiva valmistaa, koska ne valmistuvat suht' nopeasti.

Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa soodataikinasta joulukoristeita. Jouduin tekemään kaksi satsia, koska ensimmäinen taikina oli liian jämäkkää ja mureni leipomisvaiheessa. Toinen taikina onnistui paremmin ja sain jujusta kiinni, milloin täytyy lopettaa keittäminen.

SOODATAIKINA

2dl soodaa
1dl maissitärkkelystä
1,25dl vettä

Sekoita ainekset kattilassa, laita kattila liedelle ja keitä niin kauan, että seos on melko jämäkkää puuroa. Ei kuitenkaan kovaksi köntiksi asti, niinkuin allekirjoittanut teki ensimmäisellä kerralla...
Kaada taikina kulhoon ja peitä astia kostealla liinalla.
Kaulitse noin 0,5cm paksuiseksi levyksi ja painele piparimuotilla koristeet.
Jos haluat pintaan esimerkiksi pitsikuviota, niin levitä pitsiliina kaulitsemisen lopussa levyn päälle ja pyöräytä vielä muutaman kerran kaulimella ennen piparimuottia.
Muista tehdä ripustusta varten reiät esim pillillä.
Koristeet kuivuvat ihan huoneilmassa varmaankin päivässä, mutta prosessin nopeuttamiseksi voi käyttää 75 asteisessa uunissa tunnin.

Tein myös joulukorttisatsin yhtenä päivänä ja omasta mielestäni näistä tuli yksinkertaisuudessaan ihan kivoja.

Mukavaa viikonloppua!

Homemade vaahtokarkit!

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni vaahtokarkkeja ja pakko sanoa, että yllätin kyllä itseni. Nehän maistui ihan oikeasti vaahtokarkeilta! Ulkonäkö ehkä paljastaa itsetehdyiksi. Siinä täytyy vielä petrata ja ensi kerralla tehdä pienempään astiaan, että tulee paksumpi kerros. 

Ohjeen otin Kinuskikissan helpot suosikit -kirjasta.

Vaahtokarkit

9 liivatelehteä

2dl vettä

4dl mansikkatomusokeria

1,5dl sokeria

1dl vaaleaa siirappia

3 valkuaista

2tl vanilja-aromia

Liivatteet likoamaan kylmään veteen ja valkuaiset erotellaan valmiiksi omaan kulhoonsa. Uunivuokaan (koko noin 20x25 varmaan optimaalisin, että tulee muhkeita karkkeja) levitetään leivinpaperi, jonka päälle ripotellaan runsaasti tomusokeria. Itse käytin valkoista tomusokeria tähän, mutta mansikkakin varmasti käy. 

Kattilaan laitetaan vesi, mansikkatomusokeri, sokeri ja siirappi, ja sitten kattila liedelle. Sokeriseosta sekoitellaan niin kauan kunnes se kiehuu, sen jälkeen liesi asetetaan keskilämmölle ja annetaan seoksen kiehua itsekseen. Samalla kattilaan laitetaan lämpömittari. Kun seoksen lämpötila on noin 115 astetta aletaan vatkata valkuaisia kovaksi vaahdoksi. Vaahto ja sokeriseos ovat valmiita, kun seoksen lämpötila on 127 astetta. 

Tämän jälkeen sokeriseokseen lisätään liivatteet ja vanilja-aromi  ja sekoitetaan hyvin. Sokeriseos kaadetaan valkuaisvaahdon joukkoon hitaasti, ohuena nauhana samalla hitaasti sekoittaen. Seos jähmettyy tosi nopeasti! Tämän jälkeen koko massaa vatkataan vielä kymmenisen minuttia keskiteholla. Sitten kaadetaan massa uunivuokaan ja annetaan sen jähmettyä  noin 7 tuntia huoneenlämmössä.

Vaahtokarkkilevy kaadetaan toisen tomusokerilla vuoratun leivinpaperin päälle ja irroitetaan päälimmäinen paperi. Vaahtokarkit leikataan paloiksi öljytyllä veitsellä ja lopuksi palat pyöritellään tomusokerissa, etteivät tartu toisiinsa. Säilytys ilmatiiviissä astiassa :)

Neulomuksia

Viime talvena en tainnut saada neulottua kuin parit lapaset, koska uusi työ imi niin paljon intoa ja aikaa, että neulominen jäi. Tänä vuonna olen kuitenkin kunnostautunut ja saanut taas, hääaskartelujen ohella, puikot käteen.

Miehelleni neuloin harmaat lapaset ns. piirakkakuviolla. 

Ohje piirakkasukkiin Novitan sivuilta 

https://www.novitaknits.com/fi/fi/node/89/instructions

En ole koskaan neulonut kirjoneuletta, mutta joulun alla uskaltauduin kokeilemaan. Tuloksena syntyi äidille lapaset. Ohjeita lähdin metsästämään kirjastosta (ylläri !) ja kannoinkin kotiin monta kirjoneulekirjaa. Ohje tähän kuvioon löytyi Sukupolvien silmukat -kirjasta. 

Aloin myös neuloa itselleni pamikkolapasia häitä varten, mutta en usko että ehdin saada niitä valmiiksi. Toinen lapanen on pian valmis, mutta senkin tekeminen on vaatinut paljon aikaa, kun olen joutunut koko ajan vilkuilemaan ohjeesta apua.

Lisäksi saimme kuulla, että sukuun on tulossa vauva kevään lopussa, mikä intoutti kutomaan pienten ihmisten vaatteita. Itselläni ei ole hajuakaan, minkä kokoiset tumput vastasyntyneelle menee, joten näistä tuli varmaan auttamattomasti liian pienet. Hattuun ja sukkiin olen kuitenkin tyytyväinen. 

Häävalmisteluja

Olen tyytyväinen, miten matalalla stressitasolla on syksy mennyt häävalmistelujen osalta. Nyt on häälaskurini mukaan aika tarkalleen 16 päivää H-hetkeen ja valmistelut ovat sellaisella mallilla, että mikäli jotain nyt unohtuisi, niin oikeastaan mitään katastrofaalista siitä ei voi seurata. Unohtuu jos unohtuu. Jännitys on myös edelleen hallittavissa ja työt pitävät ajatukset sen verran kiireisinä, että maksimaalista jännitystilaa ei ainakaan vielä ole päässyt syntymään. Sukulaiset ja ystävät sen sijaan tuntuvat jännittävän meidänkin edestä.

Alla pieni sneakpeak siitä, mitä olemme saaneet aikaan kesän jälkeen, kun oikeastaan aloimme varsinaisia valmisteluja tekemään. Hääpaikka ja kirkko on varattu jo puolitoista vuotta sitten, joten tavallaan valmistelut ovat olleet käynnissä KAUAN.

Kesällä aloitimme askartelemaan kukkapalloja, koska totesimme, että emme halua laittaa hillitöntä summaa rahaa kukkiin varsinkaan, kun talvella niiden saatavuus on huonompi ja varmasti se näkyy hinnassa. Pallojen tekoa on jatkettu pitkin syksyä ja nyt, 25 palloa myöhemmin tuntuu, että yhtään enempää en olisi saanut puserrettua. Yhteen tällaiseen palloon meni siis noin 120 suodatinpussia. Rahassa säästimme, mutta kyllä näihin aikaa paloi...

Kutsuja aloimme myös suunnitella ja tehdä jo kesällä ja saimmekin ne postitettua hyvissä ajoin. Ilmoittautuminen päättyi vuodenvaihteeseen ja tällä hetkellä vierasmäärä on noin 100 - ihan hyvä siis! Kutsuissa päädyimme hopeaan ja valkoiseen, koska vielä tuossa vaiheessa ei ollut väriteema täysin selvillä. Lopulta värimaailmaan tuli hopean ja valkoisen lisäksi myös merensininen. 

Koristeiksi hankimme, kukkapallojen lisäksi, 30cm korkeita lasivaaseja, joita löysin tori.fistä hyvään hintaan. Nämä vaasit on tarkoitus täyttää sinisillä ja hopeisilla joulupalloilla sekä kloriitilla valkaistuilla kävyillä. Kukkapallo asetellaan vaasin päälle. Lisäksi pöytiin tulee tuikkuja ja kattoon ripustetaan jouluvaloja, joiden olisi tarkoitus näyttää tähtitaivaalta... saa nähdä miltä se lopulta näyttää. Valoa on varattu noin 150 metriä, joten toivon että se rittää valaisemaan eikä halogeenikattovaloa tarvita. 

Jokaiselle vieraalle olen virkannut sinisen lautasliinarenkaan, jossa on sininen lumihiutale. Paikkakortin virkaa toimittaa lumisprayllä koristeltu käpy, jossa on vieraan nimi kirjoitettuna valkoiselle paperille. Pöytänumeroissa näkyy meidän lapsuus- ja nuoruuskuvia.

Lisäksi juhlapaikalle tulee karkkibuffet, jonka karkit ovat sinisiä ja valkoisia, ja tarjolle laitetaan myös sipsejä. Kaakobuffet aukeaa illalla ja kaakaota tarjoillaan myös sillä välin, kun vieraat joutuvat odottelemaan hetken meidän saapumista juhlapaikalle. 

Photoboothia varten olemme ostaneet sinisiä, hopeisia ja valkoisia pompomeja, joita on tarkoitus ripustaa tiiviisti seinälle taustaksi. 

Toki myös morsiamen ja sulhasen vaatteet ja asusteet on jo hankittu. Enää tarvitsee vain toivoa, että ne edelleen istuvat hyvin. Morsiusdieetti ei ole ottanut oikein tuulta alleen, se onkin oikeastaan ainoa hoitamaton asia ja luulen, että se jääkin hoitamatta.

Reino

Huh, onpa ollut kuukausi! On tapahtunut hirveästi kaikkea, alkaen muutosta pääkaupunkiseudulle. Siihen kylkeen yksi hauvavauva ja tulevien häiden suunnittelu, niin ei ole puuhaa puuttunut päivistä. Hektisyydestään huolimatta alkaa paikka tuntua kodilta ja arki alkaa hiljalleen rullata. Ensi syksyä ja uusia työkuvioita odotan myös innolla, mutta niihin on vie

lä aikaa. Nyt nautitaan tästä kesästä ja arjen luksuksesta.

Tämä postaus kuitenkin nyt uudesta perheenjäsenestä, Reino-kleinspitzistä.

Reinon perhe Vaasassa. Reino tonkii maata lähdön hetkellä.

Haimme Reinon Vaasasta kasvattajalta 2.6.. Matka oli pitkä (tiesikö joku että Vaasa on niin kaukana?!!) ja vaati yhden yön yli pysähdyksen sukulaisten luona tulomatkalla, koska autoilu ei tuona päivänä ottanut onnistuakseen Reinolta. Vatsa oli sekaisin jo ennen lähtöä ilmisesti edellisen päivän matokuurin ja ennen lähtöä popsittujen voikukkien ja multapaakkujen jäljiltä, eikä autokyyti ainakaan auttanut oloa. Kolmesti oksennettiin ennen Seinäjokea ja monesti jouduttiin pysähtelemään matkan aikana muutenkin. Ilta oli aika raskas: vatsa oli aivan löysänä ja vieras paikka ja vieraat ihmiset varmasti stressasivat. Ruokakaan ei maistunut illalla, ja vasta yöllä kahden aikaan saatiin poika syömään. Tää keinoemo tietenkin oli aivan paniikissa ja käytännössä istuin koiran vieressä koko vierailun ajan. Tosi kiva käynti sukulaisilla. Eipä paljon ehtinyt kuulumisiin keskittyä, täytynee petrata ensi kertaa varten. Yöunien jälkeen kuitenkin aamulla vastassa oli ihan eri koira. Ruoka alkoi maistua ja muutenkin paljon virkeämpi kaveri. Vähän jo intoutui tuolloin leikkimäänkin. Lähdettiinkin aika nopsaan jatkamaan matkaa kotiin ja itseasiassa koko matkalla ei matkapahoinvointi iskenyt (kenellekään...).

Matka oli raskas <3

Nyt Reino on siis jo asustellut usemman viikon täällä uudessa kodissa ja ollaan jo opittu paljon uusia juttuja. Usko sisäsiisteyteen meinasi loppua jo alkumetreillä, kun hauva ei ollenkaan napannut ideaa, mitä ulkona kuuluu tehdä. Kaikki pissat tehtiin sisälle, usein juuri ulkoa tultua. Tiedä sitten, pelottiko ulkona vai oliko siellä niin paljon hajuja, ettei uskaltanut tehdä sinne. Kuitenkin muutama päivä Lappeenrannassa teki tehtävänsä. Siellä hän sai vapaastikin juoksennella ulkona ja toisten koirien hajuja oli varmasti vähemmän omakotitalon pihalla, joten siellä sitten pissat tuli melkolailla aina ulos. Edelleen pissoja tulee sisälle, etenkin jos olemme parikin tuntia poissa, mutta nyt voi sanoa että valtaosin osataan tehdä pihalle. 

Nyt olemme lähinnä kävelleet tässä pihapiirissä. Aika nopsaan pentu hyytyy ja pari kertaa on mennyt kantohommiksi. Irrallaan pyrimme pitämään aina kun vain sellainen paikka löytyy. Hirveästi vain ei tällaisia paikkoja ole täällä kaupunkialueella, mutta onneksi joitain paikkoja olemme löytäneet. Siskoni myös asuu lähellä ja heillä saa koirat juoksennella vapaasti. Tuolla ollaan myös käyty totuttelemassa toiseen karvakamuun, Milliin. 

Rukka Comfort Mini -valjaat, koko S

Ensimmäinen rokotus, nelosrokotus annettiin viikko sitten ja tuolloin tehtiin myös perustarkastus. 2,3kg oli tuolloin painoa, mutta tuntuu että nyt viikossa on tapahtunut ihan huimasti kehitystä ja poika on kasvanut paljon. Karvaakin lähtee aika roimasti nyt, joten kohta alkaa pentupehmeys olla muisto vain. Täytyykin nyt mutustella ja halia vielä oikein urakalla!

Tällä hetkellä ikävin piirre, joka on nostanut päätään, on toisille koirille, ja välillä myös ihmisille, haukkuminen. Etenkin yllättäen eteen tai näkökenttään tulevat häiriöt saa hepulin aikaan. Ollaan yritetty huomion kiinnittämistä itseen ja se onnistuukin hyvin, kun muut koirat on kauempana. Jos liian lähelle tullaan, niin ei silloin paljon keksit kiinnosta :D Onnistuu haukkuminen jopa herkku hampaissa. Sisällä ei onneksi hauku ja yleensä vieraat (tai ylipäätään ulko-oven käyminen) haukahdetaan kerran eikä jäädä räksyttämään. Tämä on hyvä piirre. Ja eiköhän tuosta remmirähjäämisestäkin päästä hiljalleen, kun totutaan muihin koiriin.

Tässä vähän istuskelen.

Ollaan toistaiseksi syötetty Reinolle Jahti&Vahti Pentu -ruokaa. En oikein tiedä onko se hyvä vai ei. Silmät vuotavat jonkin verran, mutta en tiedä johtuuko se ruuasta vai onko vain rodulle tyypillistä. Eläinkaupassa epäilivät heti, että ruoka olisi syynä tähän, mutta eläinlääkärin tarkastuksen mukaan ei silmissä ole mitään erityistä vikaa ja ihan silmähuuhteella voi mennä ohi. Ollaan sitä nyt pari kertaa käytetty ja on kyllä selvästi paremman näköiset silmänympärykset. Valkoisella koiralla kun usein värjäytyy punaiseksi. Voi olla että hiljalleen vaihdetaan ruoka sitten toiseen, kun penturuokaa voi pussin ohjeen mukaan syöttää 18 viikkoiseksi. En kyllä ymmärrä, miksi tuota ruokaa myydään ainoastaan 10kg säkeissä. Mikä koira ehtii syödä 18 viikon ikään mennessä 10kg ruokaa? Etenkin kun pentu usein kotiutetaan 8 viikkoisena tai myöhemmin, jolloin tuota ruokaa pitää syöttää enää 10 viikkoa. Toki ymmärrän tuon 10kg säkin hyödyllisyyden kasvattajille, kun on enemmän ruokittavia suita. Meillä kuitenkin jää aika reilusti yli.

Tällaisissa tunnelmissa siis nyt! Kyllä se vain tuo iloa elämään tuo pieni karvapallo <3

Geokätköilyä!

Tosiaan, täällä on innostuttu kätköilystä! Olen aikaisemminkin miettinyt, että tähän aarteenetsintään voisi perehtyä tarkemminkin, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Nyt kuitenkin työkavereiden innostus tarttui ja he neuvoivat alkuun, mistä koko hommassa on kyse. Tosiaan oma tietämykseni on hyvinkin lapsen kengissä. Tämän lajin intohimoisilla harrastajilla on aivan omat yhteisönsä ja jargoniansa, joihin en ole vielä aivan päässyt kyytiin. Kuitenkin peruskätköjen etsiminen on alkanut sujua. 

Geokätköilyssä ideana on huomaamattomasti löytää toisen kätköilijöiden piilottamia "aarteita", joiden sisällä on ns. lokikirja. Kätkön löydettyään sinne kuitataan oma nimimerkki ja päivämäärä. Joissain kätköissä on myös jotain pikkutavaraa mukana, tarkoituksena, että ihmiset vaihtavat kätköllä käydessään sinne jotain tavaraa itseltään. Kätköt löytyvät nykyisin puhelinsovelluksen avulla, ja toki koordinaateilla. Osa kätköistä on siis peruspurkkeja, joissa on vain lokikirja ja ehkä kynä. Osa kätköistä on sellaisia, että niiden paikantamiseksi täytyy ensin ratkaista arvoitus, jonka jälkeen kätkön koordinaatit saa selville. Itse en ole vielä näihin visailuihin lähtenyt, vaan pysytellyt ihan perinteisten kätköjen etsimisessä. 

Tämä on kivaa puuhaa! Pääsee ulkoilemaan ja toisaalta kätköjen kuvauksia lukiessa saa tietää tosi paljon asioita erilaisista paikoista ja niiden historiasta. Ja onhan se nyt palkitsevaa kun löytää etsimänsä aarteen! Oman haasteensa tuo se, että täytyisi olla huomaamaton ja toisaalta se, että täytyy jaksaa olla sinnikäs, ja jatkaa etsintää myöhemmin jos ensimmäinen kerta ei tuota tulosta. Huippua on myös, että kätköjä on lähes missä vain eli matkoillakin voi harrastaa ja sen myötä tutustua uusiin paikkoihin. 

Lisää tietoa geokätköilystä löytyy esimerkiksi täältä!