Homemade vaahtokarkit!

Tein ensimmäistä kertaa elämässäni vaahtokarkkeja ja pakko sanoa, että yllätin kyllä itseni. Nehän maistui ihan oikeasti vaahtokarkeilta! Ulkonäkö ehkä paljastaa itsetehdyiksi. Siinä täytyy vielä petrata ja ensi kerralla tehdä pienempään astiaan, että tulee paksumpi kerros. 

Ohjeen otin Kinuskikissan helpot suosikit -kirjasta.

Vaahtokarkit

9 liivatelehteä

2dl vettä

4dl mansikkatomusokeria

1,5dl sokeria

1dl vaaleaa siirappia

3 valkuaista

2tl vanilja-aromia

Liivatteet likoamaan kylmään veteen ja valkuaiset erotellaan valmiiksi omaan kulhoonsa. Uunivuokaan (koko noin 20x25 varmaan optimaalisin, että tulee muhkeita karkkeja) levitetään leivinpaperi, jonka päälle ripotellaan runsaasti tomusokeria. Itse käytin valkoista tomusokeria tähän, mutta mansikkakin varmasti käy. 

Kattilaan laitetaan vesi, mansikkatomusokeri, sokeri ja siirappi, ja sitten kattila liedelle. Sokeriseosta sekoitellaan niin kauan kunnes se kiehuu, sen jälkeen liesi asetetaan keskilämmölle ja annetaan seoksen kiehua itsekseen. Samalla kattilaan laitetaan lämpömittari. Kun seoksen lämpötila on noin 115 astetta aletaan vatkata valkuaisia kovaksi vaahdoksi. Vaahto ja sokeriseos ovat valmiita, kun seoksen lämpötila on 127 astetta. 

Tämän jälkeen sokeriseokseen lisätään liivatteet ja vanilja-aromi  ja sekoitetaan hyvin. Sokeriseos kaadetaan valkuaisvaahdon joukkoon hitaasti, ohuena nauhana samalla hitaasti sekoittaen. Seos jähmettyy tosi nopeasti! Tämän jälkeen koko massaa vatkataan vielä kymmenisen minuttia keskiteholla. Sitten kaadetaan massa uunivuokaan ja annetaan sen jähmettyä  noin 7 tuntia huoneenlämmössä.

Vaahtokarkkilevy kaadetaan toisen tomusokerilla vuoratun leivinpaperin päälle ja irroitetaan päälimmäinen paperi. Vaahtokarkit leikataan paloiksi öljytyllä veitsellä ja lopuksi palat pyöritellään tomusokerissa, etteivät tartu toisiinsa. Säilytys ilmatiiviissä astiassa :)

Neulomuksia

Viime talvena en tainnut saada neulottua kuin parit lapaset, koska uusi työ imi niin paljon intoa ja aikaa, että neulominen jäi. Tänä vuonna olen kuitenkin kunnostautunut ja saanut taas, hääaskartelujen ohella, puikot käteen.

Miehelleni neuloin harmaat lapaset ns. piirakkakuviolla. 

Ohje piirakkasukkiin Novitan sivuilta 

https://www.novitaknits.com/fi/fi/node/89/instructions

En ole koskaan neulonut kirjoneuletta, mutta joulun alla uskaltauduin kokeilemaan. Tuloksena syntyi äidille lapaset. Ohjeita lähdin metsästämään kirjastosta (ylläri !) ja kannoinkin kotiin monta kirjoneulekirjaa. Ohje tähän kuvioon löytyi Sukupolvien silmukat -kirjasta. 

Aloin myös neuloa itselleni pamikkolapasia häitä varten, mutta en usko että ehdin saada niitä valmiiksi. Toinen lapanen on pian valmis, mutta senkin tekeminen on vaatinut paljon aikaa, kun olen joutunut koko ajan vilkuilemaan ohjeesta apua.

Lisäksi saimme kuulla, että sukuun on tulossa vauva kevään lopussa, mikä intoutti kutomaan pienten ihmisten vaatteita. Itselläni ei ole hajuakaan, minkä kokoiset tumput vastasyntyneelle menee, joten näistä tuli varmaan auttamattomasti liian pienet. Hattuun ja sukkiin olen kuitenkin tyytyväinen. 

Häävalmisteluja

Olen tyytyväinen, miten matalalla stressitasolla on syksy mennyt häävalmistelujen osalta. Nyt on häälaskurini mukaan aika tarkalleen 16 päivää H-hetkeen ja valmistelut ovat sellaisella mallilla, että mikäli jotain nyt unohtuisi, niin oikeastaan mitään katastrofaalista siitä ei voi seurata. Unohtuu jos unohtuu. Jännitys on myös edelleen hallittavissa ja työt pitävät ajatukset sen verran kiireisinä, että maksimaalista jännitystilaa ei ainakaan vielä ole päässyt syntymään. Sukulaiset ja ystävät sen sijaan tuntuvat jännittävän meidänkin edestä.

Alla pieni sneakpeak siitä, mitä olemme saaneet aikaan kesän jälkeen, kun oikeastaan aloimme varsinaisia valmisteluja tekemään. Hääpaikka ja kirkko on varattu jo puolitoista vuotta sitten, joten tavallaan valmistelut ovat olleet käynnissä KAUAN.

Kesällä aloitimme askartelemaan kukkapalloja, koska totesimme, että emme halua laittaa hillitöntä summaa rahaa kukkiin varsinkaan, kun talvella niiden saatavuus on huonompi ja varmasti se näkyy hinnassa. Pallojen tekoa on jatkettu pitkin syksyä ja nyt, 25 palloa myöhemmin tuntuu, että yhtään enempää en olisi saanut puserrettua. Yhteen tällaiseen palloon meni siis noin 120 suodatinpussia. Rahassa säästimme, mutta kyllä näihin aikaa paloi...

Kutsuja aloimme myös suunnitella ja tehdä jo kesällä ja saimmekin ne postitettua hyvissä ajoin. Ilmoittautuminen päättyi vuodenvaihteeseen ja tällä hetkellä vierasmäärä on noin 100 - ihan hyvä siis! Kutsuissa päädyimme hopeaan ja valkoiseen, koska vielä tuossa vaiheessa ei ollut väriteema täysin selvillä. Lopulta värimaailmaan tuli hopean ja valkoisen lisäksi myös merensininen. 

Koristeiksi hankimme, kukkapallojen lisäksi, 30cm korkeita lasivaaseja, joita löysin tori.fistä hyvään hintaan. Nämä vaasit on tarkoitus täyttää sinisillä ja hopeisilla joulupalloilla sekä kloriitilla valkaistuilla kävyillä. Kukkapallo asetellaan vaasin päälle. Lisäksi pöytiin tulee tuikkuja ja kattoon ripustetaan jouluvaloja, joiden olisi tarkoitus näyttää tähtitaivaalta... saa nähdä miltä se lopulta näyttää. Valoa on varattu noin 150 metriä, joten toivon että se rittää valaisemaan eikä halogeenikattovaloa tarvita. 

Jokaiselle vieraalle olen virkannut sinisen lautasliinarenkaan, jossa on sininen lumihiutale. Paikkakortin virkaa toimittaa lumisprayllä koristeltu käpy, jossa on vieraan nimi kirjoitettuna valkoiselle paperille. Pöytänumeroissa näkyy meidän lapsuus- ja nuoruuskuvia.

Lisäksi juhlapaikalle tulee karkkibuffet, jonka karkit ovat sinisiä ja valkoisia, ja tarjolle laitetaan myös sipsejä. Kaakobuffet aukeaa illalla ja kaakaota tarjoillaan myös sillä välin, kun vieraat joutuvat odottelemaan hetken meidän saapumista juhlapaikalle. 

Photoboothia varten olemme ostaneet sinisiä, hopeisia ja valkoisia pompomeja, joita on tarkoitus ripustaa tiiviisti seinälle taustaksi. 

Toki myös morsiamen ja sulhasen vaatteet ja asusteet on jo hankittu. Enää tarvitsee vain toivoa, että ne edelleen istuvat hyvin. Morsiusdieetti ei ole ottanut oikein tuulta alleen, se onkin oikeastaan ainoa hoitamaton asia ja luulen, että se jääkin hoitamatta.