torstai 18. kesäkuuta 2015

Reino

Huh, onpa ollut kuukausi! On tapahtunut hirveästi kaikkea, alkaen muutosta pääkaupunkiseudulle. Siihen kylkeen yksi hauvavauva ja tulevien häiden suunnittelu, niin ei ole puuhaa puuttunut päivistä. Hektisyydestään huolimatta alkaa paikka tuntua kodilta ja arki alkaa hiljalleen rullata. Ensi syksyä ja uusia työkuvioita odotan myös innolla, mutta niihin on vie
lä aikaa. Nyt nautitaan tästä kesästä ja arjen luksuksesta.

Tämä postaus kuitenkin nyt uudesta perheenjäsenestä, Reino-kleinspitzistä.
Reinon perhe Vaasassa. Reino tonkii maata lähdön hetkellä.
Haimme Reinon Vaasasta kasvattajalta 2.6.. Matka oli pitkä (tiesikö joku että Vaasa on niin kaukana?!!) ja vaati yhden yön yli pysähdyksen sukulaisten luona tulomatkalla, koska autoilu ei tuona päivänä ottanut onnistuakseen Reinolta. Vatsa oli sekaisin jo ennen lähtöä ilmisesti edellisen päivän matokuurin ja ennen lähtöä popsittujen voikukkien ja multapaakkujen jäljiltä, eikä autokyyti ainakaan auttanut oloa. Kolmesti oksennettiin ennen Seinäjokea ja monesti jouduttiin pysähtelemään matkan aikana muutenkin. Ilta oli aika raskas: vatsa oli aivan löysänä ja vieras paikka ja vieraat ihmiset varmasti stressasivat. Ruokakaan ei maistunut illalla, ja vasta yöllä kahden aikaan saatiin poika syömään. Tää keinoemo tietenkin oli aivan paniikissa ja käytännössä istuin koiran vieressä koko vierailun ajan. Tosi kiva käynti sukulaisilla. Eipä paljon ehtinyt kuulumisiin keskittyä, täytynee petrata ensi kertaa varten. Yöunien jälkeen kuitenkin aamulla vastassa oli ihan eri koira. Ruoka alkoi maistua ja muutenkin paljon virkeämpi kaveri. Vähän jo intoutui tuolloin leikkimäänkin. Lähdettiinkin aika nopsaan jatkamaan matkaa kotiin ja itseasiassa koko matkalla ei matkapahoinvointi iskenyt (kenellekään...).

Matka oli raskas <3
Nyt Reino on siis jo asustellut usemman viikon täällä uudessa kodissa ja ollaan jo opittu paljon uusia juttuja. Usko sisäsiisteyteen meinasi loppua jo alkumetreillä, kun hauva ei ollenkaan napannut ideaa, mitä ulkona kuuluu tehdä. Kaikki pissat tehtiin sisälle, usein juuri ulkoa tultua. Tiedä sitten, pelottiko ulkona vai oliko siellä niin paljon hajuja, ettei uskaltanut tehdä sinne. Kuitenkin muutama päivä Lappeenrannassa teki tehtävänsä. Siellä hän sai vapaastikin juoksennella ulkona ja toisten koirien hajuja oli varmasti vähemmän omakotitalon pihalla, joten siellä sitten pissat tuli melkolailla aina ulos. Edelleen pissoja tulee sisälle, etenkin jos olemme parikin tuntia poissa, mutta nyt voi sanoa että valtaosin osataan tehdä pihalle. 

Nyt olemme lähinnä kävelleet tässä pihapiirissä. Aika nopsaan pentu hyytyy ja pari kertaa on mennyt kantohommiksi. Irrallaan pyrimme pitämään aina kun vain sellainen paikka löytyy. Hirveästi vain ei tällaisia paikkoja ole täällä kaupunkialueella, mutta onneksi joitain paikkoja olemme löytäneet. Siskoni myös asuu lähellä ja heillä saa koirat juoksennella vapaasti. Tuolla ollaan myös käyty totuttelemassa toiseen karvakamuun, Milliin. 

Rukka Comfort Mini -valjaat, koko S
Ensimmäinen rokotus, nelosrokotus annettiin viikko sitten ja tuolloin tehtiin myös perustarkastus. 2,3kg oli tuolloin painoa, mutta tuntuu että nyt viikossa on tapahtunut ihan huimasti kehitystä ja poika on kasvanut paljon. Karvaakin lähtee aika roimasti nyt, joten kohta alkaa pentupehmeys olla muisto vain. Täytyykin nyt mutustella ja halia vielä oikein urakalla!

Tällä hetkellä ikävin piirre, joka on nostanut päätään, on toisille koirille, ja välillä myös ihmisille, haukkuminen. Etenkin yllättäen eteen tai näkökenttään tulevat häiriöt saa hepulin aikaan. Ollaan yritetty huomion kiinnittämistä itseen ja se onnistuukin hyvin, kun muut koirat on kauempana. Jos liian lähelle tullaan, niin ei silloin paljon keksit kiinnosta :D Onnistuu haukkuminen jopa herkku hampaissa. Sisällä ei onneksi hauku ja yleensä vieraat (tai ylipäätään ulko-oven käyminen) haukahdetaan kerran eikä jäädä räksyttämään. Tämä on hyvä piirre. Ja eiköhän tuosta remmirähjäämisestäkin päästä hiljalleen, kun totutaan muihin koiriin.

Tässä vähän istuskelen.
Ollaan toistaiseksi syötetty Reinolle Jahti&Vahti Pentu -ruokaa. En oikein tiedä onko se hyvä vai ei. Silmät vuotavat jonkin verran, mutta en tiedä johtuuko se ruuasta vai onko vain rodulle tyypillistä. Eläinkaupassa epäilivät heti, että ruoka olisi syynä tähän, mutta eläinlääkärin tarkastuksen mukaan ei silmissä ole mitään erityistä vikaa ja ihan silmähuuhteella voi mennä ohi. Ollaan sitä nyt pari kertaa käytetty ja on kyllä selvästi paremman näköiset silmänympärykset. Valkoisella koiralla kun usein värjäytyy punaiseksi. Voi olla että hiljalleen vaihdetaan ruoka sitten toiseen, kun penturuokaa voi pussin ohjeen mukaan syöttää 18 viikkoiseksi. En kyllä ymmärrä, miksi tuota ruokaa myydään ainoastaan 10kg säkeissä. Mikä koira ehtii syödä 18 viikon ikään mennessä 10kg ruokaa? Etenkin kun pentu usein kotiutetaan 8 viikkoisena tai myöhemmin, jolloin tuota ruokaa pitää syöttää enää 10 viikkoa. Toki ymmärrän tuon 10kg säkin hyödyllisyyden kasvattajille, kun on enemmän ruokittavia suita. Meillä kuitenkin jää aika reilusti yli.

Tällaisissa tunnelmissa siis nyt! Kyllä se vain tuo iloa elämään tuo pieni karvapallo <3